Mielestäni turvallinen arki on jokaisen kuntalaisen etuoikeus. Turvallisella arjella tarkoitetaan eri-ikäisillä hieman eri asioita. Esimerkiksi vanhemmuuden näkökulmasta vauvalla pitää olla hyvinvoivat vanhemmat, jotka huolehtivat hänestä; lapsella ja nuorella läsnä olevat vanhemmat ja mahdollisuus tasapuoliseen koulutukseen; sekä vanhuksilla oikeus valita asuinpaikkansa ja saada tarvitsemansa palvelut mahdollisimman läheltä. Tarpeet ja turva vaihtelevat siis iän mukaan. Kaikkia yhdistää kuitenkin se, että oma elinympäristö pitää olla turvallinen, väkivallaton, huolehtiva, auttava, virkistävä, lämmin, oikeudenmukainen.

 

Pienen lapsen vanhempia on tuettava ja kuunneltava; tarkkailtava tarvitsevatko he apua selviytyäkseen arjesta. Usein vanhemmilla voi olla vaikea myöntää avun tarve, joten neuvoloissa on kiinnitettävä enemmän huomiota, jotta kaikille saataisiin tarvittava apu mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Myös sellaisia avunmuotoja, joista vanhemmat saavat helposti tarvitsemaansa apua ja opastusta on kehitettävä.  Hyvinvoivien ja tasapainoisten vanhempien lapsilla on parhaat edellytykset kasvaa tasapainoisiksi nuoriksi, menestyä koulussa ja jatkaa peruskoulun jälkeen opiskelemaan/töihin. Vanhempien ja lasten hyvinvointiin satsaaminen ehkäisee merkittävästi nuorten syrjäytymistä.

 

Lapsilla on oikeus turvalliseen ja laadukkaaseen päivähoitoon. Päivähoitopaikat tulee olla kohtuullisen välimatkan päässä kotoa, hoitoryhmät tulee mitoittaa tiloihin sopiviksi. Lapsilla pitää olla turvallista liikkua lähinaapurustossa ja hieman myöhemmin koulutiellä. Esimerkiksi Nummi-Pusulassa Nummentiellä kulkee päivittäin kymmeniä koululaisia kapean tien laidassa. Tiellä kulkee raskasta liikennettä, eikä tien penkkaa ole juurikaan, kevyenliikenteenväylästä puhumattakaan. Nummi-Pusulan Vihreillä oli jo edellisissä kunnallisvaaleissa ohjelmassa ja tavoitteena saada puuttuva kevyenliikenteenväylä. Aikanaan Nummi-Pusulan kunta on kaavoittanut tien viereen kevyenliikenteenväylän, joka toteutuessaan olisi alle 1m levyinen – tämä ei todellakaan täytä nykyvaatimuksia kevyenliikenteenväylästä, joten myös muita ratkaisuja on mietittävä. Uusi Lohja on varannut määrärahan vuoden 2014 budjettiin tien korjaamiseksi – täytyy olla toiveikas, että jotain myös tapahtuu. Tämä kevyenliikenteenväylän puuttuminen on ollut kuulemani mukaan ainakin viimeisten 50 vuoden aikana ollut aina välillä käsittelyssä. Nummentie ei varmasti ole ainoa uuden Lohjan ongelmatie – vaaralliset tiet tulisi kartoittaa ja miettiä, miten ne saataisiin turvallisemmiksi kaikille kuntalaisille.

 

Lapsilla ja nuorilla on oikeus turvalliseen, väkivallattomaan, huolehtivaiseen arkeen. Kodin Kuvalehden kirjoituksessa Kirsi Nurmi kehottaa ”Pelastamaan lastensuojelun”:

 

Lastensuojelu on monessa kunnassa alimitoitettu. Osaavaa henkilökuntaa on liian vähän, ja jokaista ilmoitusta ei pystytä tutkimaan tarpeeksi huolellisesti. Pahimmassa tapauksessa lastensuojelun työntekijällä on vain alle tunti aikaa per asiakas, ja siinä ajassa ei vielä voi tehdä luotettavia päätelmiä. Kunnanvaltuutettuna aion varmistaa, että lastensuojelun henkilöresurssit vastaavat uuden Lohjan tarpeita, ja että palveluja on saatavilla kaikissa monissa uuden Lohjan kylissä.